Nimi: Kajo Tuulentytär
Ikä: 1 vuotta
Sukupuoli, suuntautuminen: Naaras, hetero
Paikka hierarkiassa: Tavallinen kansalainen
Perhe:
Äiti: Tuuli Kaunontytär
Isä: Ruska Harmonpoika (kuollut)
Samanikäiset sisarukset: Kaksi siskoa ja yksi veli


Ulkonäkö:



Kajon turkin pääväri on punaisenruskea, ja sen useita sävyjä esiintyy ympäri turkkia. Kaikkein vaaleinta sävyä, joka oikeastaan on jo ennemminkin valkoista, esiintyy etutassujen päissä sekä hännänpäässä. Hieman tummempaa – tosin edelleen pääväriä vaaleampaa – väritystä on vatsassa sekä maskin osittain peittämässä kasvokuviossa. Pääväriä tummempaa ruskean sävyä puolestaan esiintyy korvien päissä, etutassuissa ennen värin vaihtumista vaaleaan sävyyn. Myös takatassujen ”sukat” ovat tätä tumminta sävyä.

Punaturkin silmät ovat kylmän siniharmaat, ja kirsu puolestaan tummanruskea, lähes musta. Polkuanturat ovat samanväriset kuin kirsukin. Ruumiinrakenteeltaan naaras on ennen kaikkea sopusuhtainen. Nuori neiti saattaa toki kasvaa vielä, mutta tällä hetkellä säkäkorkeutta on noin 35cm kun taas painoa sellaiset nelisen kiloa.

Naaraan maskissa on kolmea violetinsävyä. Pääsävynä toimii hyvin tumma violetti, josta lähes koko maski koostuu. Etupuolella on hieman vaaleammasta sävystä muodostuva kuvio, jonka ”sisältä” löytyy vielä kaksi sitäkin vaaleampaa kuviota, jotka sijaitsevat aivan maskin silmänreikien yläpuolella. Kajo pitää myös aina syvänsinistä, helmenmuotoista korvakorua oikeassa korvassaan (puuttuu kuvasta).


Luonne:

Mikään sana ei kuvaa naarasta paremmin kuin ”seikkailijaluonne”. Nuorempana paljon kotipesässä aikaa viettänyt Kajo rakastaa tutkimusmatkailua eikä voisi vähempää välittää äitinsä tai muiden varoituksista. Jos hän jonnekin tahtoo, sinne hän myös menee – vaikka siitä sitten seuraisikin kurinpalautusta! Omapäisyyttäkään ei siis tyttöseltä puutu, päinvastoin. Auktoriteetteja vastaan kapinointi on kerrassaan mahtavaa ajanvietettä! Seikkailunhakuisuus on saanut Kajon haluamaan viestinviejäksi – ei järin korkea tai kunnianhimoinen tavoite, mutta sopii hänelle hyvin.

Lyhyillä retkillään naaras tapaa usein uusia tuttavuuksia, ja mikäs sen mukavampaa, hän kun on varsin sosiaalinen tapaus muutenkin. Hän on aina innokkaana tutustumassa, jos alueelle muuttaa uusi kettu tai joku vain sattuu kulkemaan ohi. Hän tietääkin suurimman osan lähitienoon ketuista vähintäänkin nimeltä – hänen nimimuistinsa on ilmiömäinen. Muu muisti onkin sitten vähän mitä on, monet naaraan mielestä tylsät asiat (kuten kiellot) vilahtavat kuin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vaikka Kajo onkin yleensä se puheliaampi osapuoli, hän osaa myös kuunnella toisten juttuja ja murheita, jos sille on tarvetta. Hän ei kuitenkaan ole mikään taitavin salaisuuksien pitäjä puhuessaan usein ohi suunsa, joten kaikkein tärkeimpiä salaisuuksia ei välttämättä halua hänelle kertoa. Oli miten oli, ei naaras tahallaan levittele toisten asioita ympäriinsä ja ennen kaikkea hän on vallan hyväntahtoinen ja positiivinen persoona.

Suuttuneena naaraasta tulee hilpeän ja äänekkään totaalinen vastakohta. Hän tuppaa vain mököttämään ja pitämään mykkäkoulua eikä suostu kertomaan, mikä mahtaa mahdollisesti olla hätänä. Kovin kauan hän ei kuitenkaan jaksa vihoitella, vaan mököttely loppuu kuin itsestään viimeistään muutamassa tunnissa.

Kajo on toki rohkea, mutta pelkonsa ja heikkoutensa hänelläkin on. Hän pelkää käärmeitä kuollakseen – ja syystäkin, eiväthän ne mitään turvallisimpia eläimiä ole alun alkaenkaan. Käärmeen nähdessään hän saa lähes poikkeuksetta mahdottoman säikkykohtauksen ja yrittää päästä pois tilanteesta hyppien, kiljuen ja riehuen, mikä tietysti yleensä lähinnä kiinnittää käärmeen huomion, ei suinkaan aja otusta pois. Tämä pelko ei kuitenkaan ohjaile naaraan elämää, vaikka tuntemattomilla alueilla tämä saattaakin aluksi katsoa, mihin astuu.


Menneisyys:

Kajo sisaruksineen syntyi Tuuli-nimiselle punakettunaaraalle Maskikettujen kylään noin vuosi sitten. Tuulen kumppani ja pentujen isä oli kuollut vain vähän ennen pentujen syntymää jäätyään Varjokettujen armoille, joten naaras vaali pentujaan todella paljon jo aivan ensi hetkistä asti, ja nämä saivat kasvaa hyvin rakastavassa ympäristössä. Äidin apuna kasvatuksessa toimivat monet sukulaiset ja tuttavat.

Nelipäinen pentue varttui nopeasti, ja melkoisia vauhtihirmuja he olivatkin, jatkuvasti aiheuttamassa huolta äidilleen, vaikkakin tahattomasti. Tuuli oli kuitenkin useimmiten tarkkana ja halusi pitää pennut kotipesän tienoilla mahdollisimman pitkään. Koko nelikko sai tavalliseen tapaan maskinsa kuuden kuun iässä, ja Kajolle osui violetinvärinen ilmatyypin maski.

Pennut jatkoivat kasvamistaan yhä äitinsä huomassa. Pian nämä olivat jo oma-aloitteisia nuoria, mutta Tuulen oli vaikea päästää irti rakkaista pienokaisistaan, ja tämä pyrki edelleen pitämään kaikki mahdollisimman paljon kotona. Näin jatkui, kunnes pennut täyttivät vuoden, ja sekä veli että yksi siskoista lähtivät jo asumaan omilleen ja täyttämään mieleisiään tehtäviä. Kajo ja toinen sisko jäivät vielä emon huomaan, mutta aikovat myös lähteä piakkoin äidin vastusteluista huolimatta. Kajon mielestä on jo korkea aika itsenäistyä, ja hän onkin alkanut haaveilla viestinviejän urasta, kunhan nyt ensin varttuu vielä vähän.


Maski ja sen tuoma kyky:

Kajon maskin tyyppi on ilma, ja se sallii naaraan manipuloida ilmaa avukseen - ikään kuin kantamaan häntä - tehdäkseen pitkiä ja/tai korkeita loikkia. Toistaiseksi ei naaras vielä hallitse maskinsa voimaa kovin kummoisesti, mutta opittuaan homman kunnolla, on hänellä mahdollisuus jopa ikään kuin lentää pitkiä - kenties useiden kymmenien metrien matkoja (tai vaihtoehtoisesti loikata yli viiden metrin korkeuteen). Tästä ollaan kuitenkin vielä kaukana, ja punaturkin loikat ovat parhaimmillaan viittä metriä pituussuunnassa ja noin kahta korkeussuunnassa.


Pelaaja: Roll