EI AKTIIVINEN!

-----

Pelaaja: Roll

Pelipaikka: Ulfuria

 

Nimi: Nur’ira

Kutsumanimi: Nur’ira, Nur, Ira

Sukupuoli: Uros

Ikä: 43 ihmisten iässä (esittelyn muutkin mahdolliset iät ilmoitettu ihmisten iässä)

Koko: Säkäkorkeus 75cm, paino 40kg

Laji: Susi

Lauma: Mýri

Asema: Laumassa rivisusi, Tulivuorikultissa Ylipappi/Hár

Perhe: Vanhemmat (kuolleet), kaksosveli

 

Ulkonäkö:

Nur’ira on keski-ikään ehtinyt, ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen uros. Hänen turkissaan on kahta siniharmaan sävyä; pohjavärinä on tummahko sävy, kun taas vaaleaa löytyy vatsasta, hännästä sekä kasvojen ja jalkojen kuvioista. Myös pieniä määriä violettia löytyy rinnasta, hännästä sekä takareisien kuvioista. Karvapeite on ohutta ja vettä hylkivää. Uroksen silmät ovat kylmän siniset ja katse usein tarkkaavainen ja arvioiva.

Kaulassaan siniturkki kantaa nauhaa, jossa roikkuvat hänen kolme riipustaan: henkilökohtainen taikariipus, Kultin jäsenyysriipus sekä Kultin Ylipapin riipus. Koska korut ovat samassa nauhassa, useimmat asiasta tietämättömät olettavat kyseessä olevan vain yksi, "tavallinen" taikariipus.

 

Luonne:

Lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailtuna epäluuloinen ja varovainen, mutta samalla varsin kunnianhimoinen ja ulkoiselta olemukseltaan itsevarma. Nur’iran luottamus on vaikea ansaita, mutta helppo menettää. Tämä ei kuitenkaan näy mitenkään päällepäin, vaan uros käyttäytyy varsin kohteliaasti kaikkia kohtaan laumasta, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Tämän vuoksi hänestä onkin helppo pitää - ainakin ensitapaamisella.

Tulivuorikultin johtajana hän kokee aina olevansa vastuussa kulttilaisistaan. Hän omistaa koko elämänsä salaseuralleen, ja odottaa jäseniltä täydellistä kuuliaisuutta ja uskollisuutta. Siniturkin onkin huomattavasti helpompi luottaa kulttilaisiin kuin muihin susiin. Jopa muut mýriläiset tuntuvat pelkiltä epäilyttäviltä vierailta, jos eivät satu Tulivuorikulttiin kuulumaan.

Nur pelkää ”mahtavaa Tulivuorta”, minkä takia hän on hiljattain ottanut Kultin vanhan uhrikäytännön jälleen käyttöön. Hän uskoo, että tulivuori voi nälkäisenä vihastua ja tuhota yhdellä suurella purkauksella koko Ulfurian, joten sitä on ruokittava ja tyynnyteltävä usein. Hänen mielestään vuorta on myös puhuteltava kunnioittavasti.

Uros ei pidä taisteluista, mutta puolustaa tarvittaessa itseään. Koska hän ei ole fyysisesti hyvin voimakas, hän pyrkii pysäyttämään ja/tai pelästyttämään vihollisensa riipustensa voimalla.

 

Menneisyys:

Nur'ira liittyi jo nuorena veljensä kanssa Tulivuorikulttiin vanhempien opastamana. Pentujen isä oli niihin aikoihin andi, eli silloisen Hárin, Ylipapin, oikea tassu, ja tämä toivoi myös pojistaan uskollisia kulttilaisia, jotka voisivat vanhempina kohota korkeaankin asemaan. Isä puhui jatkuvasti, miten tulivuorta tuli kunnioittaa ja ruokkia, jotta se pysyi tyytyväisenä. Tämän lisäksi pennut kuulivat useita kauhutarinoita siitä, mitä tapahtuisi, jos isän neuvomia käytäntöjä ei toteutettaisi. Pelko iskostui molempien pentujen mieliin, ja kaksikon ollessa tarpeeksi vanhoja, vanhemmat kertoivat tarkemmin Kultista ja siihen liittymisestä. Veljekset hakivat itselleen taikariipukset ja pääsivät pian mukaan salaseuran toimintaan.

Uroksen varttuessa Kultti näki useankin Ylipapin vaihdoksen, ja välillä hänen isänsäkin sitä virkaa toimitti. Koko ajan oli valloillaan käsitys tulivuoren karmeudesta ja vihasta, ja uhrimenoja hoidettiin jatkuvasti. Kunnes valtaan tuli uusi susi, jonka mielestä toiminnan oli rauhoituttava, ja hän sai puheillaan suurimman osan jäsenistä vakuuttuneeksi, ettei hätää ollut eikä uhrimenoja tarvittu. Nur’iran perhe oli kuitenkin eri mieltä, erityisesti uros itse. Hän pelkäsi alinomaa vuoren kostavan heille, koska he lopettivat uhraamisen, ja yritti puhua toisille huolistaan. Pelkoa ei lieventänyt lainkaan se, että uros näki toistuvasti enteenomaisia painajaisia, joissa tulivuori peitti raivoissaan laavallaan koko Ulfurian. Hän piti näitä enteinä lopun ajoista, jos asialle ei tehtäisi jotakin.

Pari vuotta kuitenkin kului, eikä mitään tapahtunut. Siniturkki oli lakannut levittämästä tulivuoren vihan sanomaa ja tyytynyt toistaiseksi Kultin silloiseen tilaan, mutta todellakin vain toistaiseksi. Aktiivisena jäsenenä hänen onnistui päästä andiksi, eikä kulunut kauankaan, kun silloinen Hár kuoli epäonnisessa taistelussa. Samassa kahakassa menehtyi muutamia muitakin kulttilaisia, mukaan lukien Nurin vanhemmat.

Moni suri Ylipapin sekä muiden jäsenten menetystä, mutta siniturkki itse oli tyytyväinen vanhempiensa kuolemasta huolimatta. Hän vannoi itsekseen palauttavansa pyhät uhrimenot ja saavansa vielä joskus koko laakson pelkäämään ja kunnioittamaan mahtavaa tulivuorta. Kieltäytyjät uhrattaisiin ja uskovat säästettäisiin. Hän on karismaattisena hahmona onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa Ylipappina ja saanut jäsenet palaamaan takaisin vanhoihin käytäntöihin lyhyessä ajassa. Tällä hetkellä Kultti kokoontuu aina uudenkuun aikaan Nurin johdolla laavaluolaan pitämään seremonioitaan.

Hän on myös onnistunut säilyttämään hyvät välit veljeensä, joka toimii Kultissa félagina. Nur olisi mieluusti antanut veljelleen korkeammankin aseman, mutta tämä ei ole viime aikoina ollut enää niin kiinnostunut Kultin asioista, että olisi tarjousta hyväksynyt.

 

Taikariipukset:

Asemastaan johtuen on Nurilla jopa kolme riipusta. Ne kaikki roikkuvat samassa nauhassa uroksen kaulassa, joten kovinkaan moni ei edes tule ajatelleeksi, että riipuksia on oikeastaan kolme.

Henkilökohtainen riipus:

Tämän riipuksen siniturkki haki Oraakkelilta isänsä neuvojen ja avustuksen turvin jo nuorena, jotta pääsisi liittymään Tulivuorikulttiin. Koru on hieman vesipisaran muotoinen ja väriltään läpikuultavan turkoosi. Se roikkuu uroksen kaulassa olevassa nauhassa oikealla.

Kyseessä on muodonmuutosriipus, jonka avulla uros voi ottaa kenen tahansa aiemmin tapaamansa suden muodon. Prosessi vaatii keskittymistä sekä hyvää muistia, sillä on täysin kantajan muistista kiinni, miten muodonmuutos onnistuu. Muodonmuutos voi epäonnistua osittain, jos keskittyminen herpaantuu tai kantaja ei muistakaan kunnolla jotakin piirrettä sudessa, jonka muodon yrittää ottaa. Tällaisessa tapauksessa yleensä jokin ruumiinosa jää alkuperäiseen muotoon (esim. häntä tai yksi jaloista). Aivan jokaista pientä piirtoa myöten ei tarvitse toista muistaa, vaan kohteen turkin värien ja ruumiinrakenteen muistaminen riittää. Toisen muodon ylläpitäminen ei vaadi suuria ponnisteluja, mutta energiaa menee muodonmuutokseen puolin ja toisin, minkä vuoksi riipuksen käyttöä kannattaa rajoittaa, eikä missään nimessä ole suotavaa muuttua vain pariksi minuutiksi, vaan useimmiten on viisasta pysyä ainakin useampi tunti yhdessä muodossa.

Riipus ei siis luonnollisestikaan toimi ollenkaan tai ainakaan kunnolla, jos käyttäjä ei kykene keskittymään tai muistamaan kohdettaan pääpiirteiltään. Päinvastaisissa olosuhteissa riipus taasen toimii ihanteellisesti. Oli keskittyminen kuinka hyvä tahansa, muodonmuutoksen vaatima energia pysyy aina samana, minkä vuoksi käyttäjä on usein hetken uupunut muodonmuutoksen jälkeen.

Kulttiriipus:

Kulttiin liityttyään Nur’ira sai tämän riipuksen, joka on pieni, helmeä muistuttava oranssinvärinen kuula. Se roikkuu nauhassa vasemmalla puolella. Koru pystyy lämmittämään käyttäjäänsä tämän palellessa, mutta muuhun siitä ei sitten olekaan. Lisäksi sen käyttöaika on hyvin rajallinen, ja teho alkaa hiipua jo puolen tunnin yhtämittaisen käytön jälkeen.

Ylipapin riipus:

Otettuaan vastaan Ylipapin viran Tulivuorikultissa, sai Nur vielä yhden korun nauhaansa. Se on kolmesta korusta kookkain ja sen takia roikkuu nauhan keskellä. Riipus on mustaa laavakiveä, ja muodoltaan etäisesti hieman paksua kuunsirppiä muistuttava.

Riipus luo kantajansa ympärille kipinöistä ja liekeistä koostuvan suojahaarniskan. Haarniska ei missään tilanteessa kosketa kantajaa, vaan tämän kehonmuotoa mukaillen pysyy muutaman senttimetrin päässä tästä. Lieskat eivät luonnollisesti polta kantajaa, vaan ainoastaan mahdollista hyökkääjää.

Haarniskan ylläpitämisen helppous riippuu pitkälti säästä. Poutapäivinä se ei juuri vaadi käyttäjältään energiaa, mutta sateessa sen ylläpitäminen on erittäin vaikeaa ja voimia vaativaa, eikä siksi järin kannattavaakaan.