Pelaaja: Roll
Pelipaikka: Winya Coiasira

---

Nimi: Altea
Kutsumanimet: Altea, Tea (lempinimenä)
Laji: Puolilohikäärme (toinen puolikas muutaman eri eläinlajin sekoitusta - ainakin jotain vesiliskontapaista sekä muutamaa nisäkästä)
Sukupuoli: Naaras
Ikä: 70 (ihmisissä n. 21)
Asema/Ammatti: Palkkionmetsästäjä (noviisi)
Kapinallinen


Ulkonäkö:


Vedä kuva osoitepalkkiin nähdäksesi sen aavistuksen isompana!

Altea on 130 senttimetrin säkäkorkeudessaan lohikäärmesukuiseksi yllättävän pienikokoinen, neliraajainen olento. Hänen ruumiinsa on lyhyt ja tanakahko, kun taas koivet ovat pitkät ja mahdollistavat nopean juoksemisen, mikä osaltaan korvaa siipien puuttumista. Puolilohikäärmeen keho on lyhyen, karkean karvan peitossa, ja sekä selkää pitkin että kaulan molempaa puolta koristavat tummansiniset piikkirivit sekä sinikirjavat suomut. Karvapeite on pääosin harmaan sävyistä, mutta leuka, posket, vatsa, takaraajat ja hännän alapuoli ovat vaaleampaa, puhtaanvalkeasta kermanvalkoiseen.

Altean silmät ovat suuret, ilmeikkäät ja vaaleansiniset, ja kasvoja koristaa pyöreä sinisävyinen kuvio. Päästä törröttää kaksi pitkää, suippoa korvaa, joiden sisukset ovat siniset. Koruista ei lohikäärme ole koskaan välittänyt, mutta useimmiten kaulalla roikkuu nahkainen pienehkö laukku, jossa otus kantaa tärkeimpiä tavaroitaan ja tehtävistään saamiaan palkkiorahoja.


Luonne:

Altea on todella energinen ja aina menossa oleva persoona. Hän ei malta olla kauan paikoillaan, vaan kaipaa virikkeitä ja tekemistä, tai vähintäänkin jonkun seuraa. Sosiaaliseksikin voi siis lohikäärmesukuista kutsua, ellei peräti vallan ylisosiaaliseksi, oli seurana sitten ihminen, hiiri tai toinen lohikäärme - melkeinpä mikä tai kuka tahansa kelpaa! Tosin kovin töykeistä tyypeistä ei Altea pidä, vaikka osaa toisinaan itsekin olla ehkä turhankin suorasanainen puheissaan sitä käsittämättä. Tahallaan hän ei kuitenkaan ole röyhkeä kenellekään, ellei toinen sitten hänen mielestään sitä ansaitse (jolloin lohikäärmeentapainen osaa olla hyvinkin teräväkielinen - kuvainnollisesti tietenkin).

Otus on myös jokseenkin kunnianhimoinen ja uhmakas, minkä voi kaiketi pistää nuoruuden ja kokeilunhaluisuuden piikkiin. Hän on vielä täysi aloittelija palkkionmetsästäjän työssään, vaikka saikin muutaman vuoden ajan oppia kokeneemmalta konkarilta. Se ei kuitenkaan estä naarasta ottamasta vastaan milloin minkäkinlaista tehtävää, tuntui se mahdottomalta tai ei, sillä haasteethan on tehty nimenomaan voitettaviksi! Vaikka Altean oikeudentaju on melko vahva, joskus hän saattaa ammattinsa puolesta suostua epäeettisempiinkin tehtäviin, jos kykenee perustelemaan nämä itselleen.

Sinisuomu rakastaa uimista ja juoksemista yli kaiken, ja ns. vapaapäivinään hänet voikin helposti yhyttää purkamasta energiaa jommallakummalla tavalla. Hän on melkoinen vaeltajaluonne, eikä ole kokenut tarpeelliseksi asettua mihinkään asumaan. Palkkionmetsästäjänä kun on muutenkin kuljettava sinne, missä töitä on. Vaikka pärjäileekin mainiosti niin maalla kuin vedessä, on Altea jokseenkin kateellinen puhdasrotuisille, siivekkäille ja lentokykyisille sukulaisilleen. Se kuitenkaan harvemmin ilmenee mitenkään, ellei otuksella sitten satu olemaan kovinkin paha päivä, jolloin suusta tosiaan voi päästä sammakko jos toinenkin. Useimmiten nuori liskontapainen on kuitenkin varsin positiivinen ja elämän yllätykset avoimesti vastaan ottava olento, jonka seurassa ei pitkästy.


Menneisyys:

Altea syntyi pohjoisessa Nagtrivuorilla, lähellä Toavan kylää. Isästään ei otus koskaan saanut tietää mitään, vaan varttui kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa lohikäärmeäitinsä kanssa. Elämä sujui mukavasti kymmenien vuosien ajan, vaikka äiti olikin huomannut pienokaisensa olevan kovin seikkailunhaluinen ja seurallinen tapaus, minkä johdosta tämä teki jatkuvasti retkiä läheiseen kylään ja sen lähiympäristöön, erilaisia ystäviä saaden. Välillä oltiin ties missä hankaluuksissa, mutta kaikesta selvittiin joko säikähdyksellä tai pikku ruhjeilla.

Reilu pari vuotta takaperin kylään saapui kokenut palkkionmetsästäjä, haltia, jolla oli hallussaan paljon tietotaitoa kyseiseen vaaralliseenkin ammattiin liittyen. Altea vakuuttui kovasti miehen kertomista tarinoista ja taidoista, ja saikin päähänsä ryhtyä moista ammattia harjoittamaan. Äitinsä vastusteli aluksi kovasti, mutta antoi lopulta periksi tyttärensä itsepintaisuudelle. Mies suostui ottamaan nuoren lohikäärmeverisen oppilaakseen, ja näin kaksikko lähti taittamaan taivalta kaksin. Altea pääsi tutustumaan Gwannathariin ja näkemään kaikenlaista uutta kylän ja vuoren ulkopuolella, ja hän piti siitä kovasti.

Pari vuotta sitten kului Altean opetellessa uuden opettajansa tavoille sekä kehitellessä itselleen sopivia taistelumenetelmiä. Voimakkaat eturaajat ja leuat sekä raskas häntä tulivat tarpeeseen, ja niiden hyötykäyttöä aikansa harjoiteltuaan pääsi puolilohikäärme opettajansa kanssa myös oikeille työkeikoille, pidättämään etsintäkuulutettuja ja etsimään kadonneita tavaroita ja henkilöitä ja ties mitä. Lopulta naaras tunsi olevansa jo valmis jatkamaan matkusteluaan yksinkin, ja näin ollen oppilaan ja opettajan tiet erosivat, vaikka se toki enteilikin näistä kahdesta tulevia kilpailijoita. Vielä kovin kauan ei Altea ole taivalta yksikseen taittanut, mutta tekee parhaansa kerätäkseen kokemusta ja arvostusta ammatissaan kaikkialla.


Taidot ja magia:

Altea on nopea juoksija ja melkoinen uimataituri, mitkä omalta osaltaan kompensoivat siipien puuttumista. Erityisen voimakas ei nuori lohikäärmeentapainen ole kokonsa puolesta, mutta itsensä kokoisille ja pienemmilleen pärjää varteenotettavasti, erityisesti raskaassa hännässä on kiitettävästi iskuvoimaa.

Lohikäärmeverisenä Altealla on myös taipumusta magiaan; hän ei kykene syöksemään tulta tai mitään muutakaan toisin kuin lohikäärmeäitinsä, mutta osaa kohtuullisesti hallita yhtä elementeistä – vettä. Hän ei pysty luomaan vettä tyhjästä, mutta olemassa olevia vesimassoja hän voi liikutella omiin tarpeisiinsa (lähinnä pieniä määriä kerrallaan, minkään kokonaisen järven nostaminen paikoiltaan ei siis onnistu). Tämän lisäksi otus kykenee vedessä ollessaan ”sulautumaan” näkymättömäksi niin halutessaan.


Muuta:

- Kuuluu Alaniksen kannattajiin, vaikka loppujen lopuksi ei kovasti ”politiikasta” välitäkään (eikä ole paria vuotta kauempaa edes ollut tietoinen saaren tilasta, eristyksissä kauan asuttuaan). On kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että nykyinen valtias päämäärineen ei tee hyvää saarelle.
- Altean ääni on kirkas ja jokseenkin lapsenomainen.